avautumisia I : aikuisuus ja vanhemmat sun muu

Moni sanoo olevansa jo aikuinen, kun on mielestänsä "henkisesti" kypsä tai vain täysi ikäinen.

 

Mutta mitä se aikuisuus sitten oikeasti on?

 

Kun vanhemmat "mokottaa" kuinka mun pitäisi osata siivota, tiskata, laittaa ruokaa, hoitaa kotia ja muuta vastaavaa totean aina, "et kyl mä ny osaan." Todellisuudessa kyllä osaankin, mutta oma paheeni on laiskuus. Kyse ei ole siitä, ettenkö osaisi vaan laiskuus ja ajattelutapa, että ei mun nyt tarvi. Vanhemmat hoitaa. Ei vaan ole jaksamusta...

Aikuisuus on aika iso asia elämässä. Ku muuttaa omaan kotiin nii siellä ei voi sanoa silloin, kun pitäisi siivota, että masentaa... En nyt juuri jaksaisi. Siivoan huomenna.. Ongelmana on se, ett siirtää asioita aina eteenpäin. "No tuo on pikku asia, sen voi siirtyy huomiselle." Kun vain siirtää asioita, ne kerääntyvät kuin isoksi lumipalloksi. Silloin onkin vähän hankalampaa hoitaa ne asiat.

Sitten sekin asia, mistä varmaan 10%(en osaa yhtään sanoa joten älkää ottako mallia!) sadasta n. 13-15v ihmisestä osaisi hoitaa niin veromaksut, laskut ja sun muut. Välillä, kun miettii aikuisuutta ajattelee vain, että kuinka helkutissa siitä kaikesta voi selvitä.

Esim. Tulee lama. Saat töistä potkut. Et saa mistään rahaa. Saat ulosoton omasta kämpästä. Mitäs sitten?? Itse en osaisi tehdä muuta kuin pyytää vanhemmilta apua.. Mutta jos jollakin muulla kävisi näin eikä olisi auttavaisia ja rakastavaisia vanhempia tai sukulaisia. Silloin olisi aika hukassa.

 

 

Meidän perheen motto on, että:"Kaikesta selviää puhumalla ja kertomalla. Ei ole mitään mistä ei voisi puhua perheen kanssa."

Joskus mietin, että mitä jos mulla ei olisi tälläisiä vanhempia mitä mulla on. Olisinko selvinnyt tähän asti? Elämässäni on sattunut yhtä sun toista. Tuttujen poismenoja, valheita... Kaikesta olen selvinny. Mutta vain, koska sain rakastavat ja huolehtivaiset vanhemmat, rakastavan

 poikaystävän ja ystäviä jotka välittää.

 

Haluan painottaa että kuunnelkaa vanhempia ja ymmärtäkää, että he välittävät

 

Kaikilla ei jostain syytä kuitenkaan ole vanhempia, jotka välittää. Tälläisiä nuoria on tuttava ja kaveripiirissäni paljon. Se riipaisee sydäntä. Kaikilla pitäisi olla oikeus vanhempiin jotka välittävät ja rakastavat. Ei sellaisiin vanhempiin, jotka hyväksikäyttää, antaa varastella ja pyöriä kylillä kaatokännissä tai pahoinpitelee tai jopa tappaa oman lapsensa...

 

Maailmassa on ihan liian paljon pahaa.

Sekin on kauheaa, että joutuu pienelle lapselle jossain vaiheessa kertoa, että maailma on julma.

Ihmiset ovat osittain pahoja ja haluavat satuttaa.

 

Tulevaisuus ei aina menekkään niin kuin toivoo...

 

Sitten sanotaan että tähän kaikkeen pitäisiä vaan tottua

 

välillä haluaisi haistattaa tälläisille asioille paskat